Jokohan nyt olisi messuista sen verran aikaa, että pystyisi bloggaamaan. Kaikista surullisinta mesuissa oli se, että ne loppuivat. Kumpa joka viikonloppu olisi messuja! No, tuskin minä niihin enää koskaan pääseen ketään jeesaamaan.
Mokasin. En isosti, mutta kuitenkin. Sen verran että se osui itsetuntoon. Sen verran, että luulen ettei minusta ole enää koskaan mihinkään oikeisiin aikuisten töihin. Olen a) tyhmä kuin saapas b) laskutaidoton idiootti c) sopiva vain keittämään puuroa lapsille d) yhteiskuntakelvoton homssuntossu. Sitä se teettää, kolme vuotta kotona lasten kanssa. Juujuu, lapset saavat rakkautta ja syliä, äiti taitaa vaan jäädä tässä hieman vaille haasteita. Äh. Synkkää lunastusta, jota pyydän anteeksi kun vuodatin teille.
Muuten nautin messuilla olemisesta kovasti! Oli todella mukavaa olla sen tiskin toisella puolella. Päästä rajattomasti hiplaamaan ihania lankuuksia. Jutella ihmisten kanssa, nähdä toistenkin silmissä se saman palo, joka on luulatavasti omissa silmissänikin. Lankapalo. =)
Kiitos vielä Secretwoolin mahtavalle Katjalle tästä tilaisuudesta! Kanssasi oli hauskaa työskennellä, ja oli mukava tutustua sinuun!
Edit. KOskapa olen niin naurettava, että kuvani sai mieheni nauramaan kippurassa, niin poistin sen. Vätys.
Tässä sunnuntain saaliini. Kaksi vyyhtiä ihanaa Manosia sekä kerä Cascadea, värissä, joka sopii hienosti jo minulla olevaan vihreään.
****
Tänään tupsahti postiluukusta sukkasadossa voittamani langat.
Kiitos kaunis Minskulle!!!
Moniraitaa sekä Tofutsies- lankaa. Joka yllättävää kyllä, on uutta minulle!! Ihanan pehmeän tuntuista. Ja hyvän väristä! Sekä kaunis kortti.
***
Tänään kulminoitiuu taistelumme koulumme puolesta. Ovat uhanneet siirtää luokat 3-6 pois tuosta lähikoulusta, ja tilalle tulisi hyvinvointineuvolaa ym. Ei siinä mitään, mutta se matka, jota 3-6 lk:laiset joutuisivat kulkemaan toiseen kouluun, on pitkä ja vaarallinen. Välissä junarataa, tienylityksiä, järvi... En halua edes ajatella. Olemme kaikki yhdistäneet voimavaramme, ja taistelleet asian puolesta. Minun IsoTirppani menee vasta ensi syksynä eskariin, mutta tunnen että asia koskettaa minua kovastikin.
Olen itkenyt. Olen soittanut kunnanvaltuutetuille. Olen kerännyt nimiä netissä ja paperilla. Olen soittanut kansanedustajalle. Lähestynyt häntä tekstiviestillä. Kirjoittanut mielipidettäni Valmaan. Nyt emme voi muuta, kuin tänään koululla järjestettävässä tilaisuudessa luovuttaa ne adressit, puhua vielä kerran. Lapset ovat koulussa kirjoittaneet kuulemma sydäntä riipaisevia tekstejä, kuinka he haluavat sisaruksilleen myös saman turvallisen koulun ja koulumatkan.
Olen asian tiimoilta hyvin tyhjä. Jos täytyy säästää, jos täytyy tiristää muutama euro, niin ei lapsilta!! Ei heiltä. Tulkaa vaikka minun selkänahastani riivinraudalla repimään kaikki se, mikä siitä lähtee, mutta älkää viekö lapsilta !!
Matalalennossa tällä hetkellä.
Kommentit