Moi!
Ai sullakin on niin pieniä lapsukaisia.. Ihanaa!! =)
Tarvetta mulla on ainoastaan palmikkopuikoille tällä hetkellä. Ja tarkennusta lomakkeeseeni; juon myös teetä, näin syksyisin melki joka ilta.
 
Älä ota mitään paineita! Jos tarkoitit sitä itsetehtyä juttua, niin sehän voi olla jotain ihan pientä, pienen pientä, älä siitäkään ota mitään stressiä! =) Varmasti olen iloinen, mitä tahansa keksitkin!!
(Tosin jos osaat ommella ompelukoneella, olen haaveillut kankaisesta käsilaukusta. )

******

Minulla ON valmista tehtynä, mutta haluan sen kokonaisuuden kuvata vasta kun osat ovat siihen valmiina. Että neuleplääh on selätetty!

*****

KIITOS kaikille kivoista muistoista, joita olette jakaneet kanssani! Mahtavia lukea! Kaikilla suurinpiirtein näyttää muistot ajoittuvan ala-asteelle. Ja lapasia on paljon tehty.. =)

Minä mustan erään syksyisen illan, jolloin virkkailin ketjusilmukoita. Olin alle kuolu-ikäinen. Lanka taisi olla punaista.

Mutta vieläkin nuorempana, ehkä olin n. 4v, olimme mummolassa käymässä. Mummo oli kova tekemään käsitöitä. (Kultaista seitkytlukua..)Minä halusin yht`äkkiä neuloa mummolle "vihleän villatakin". Mikään muu väri ei käynyt, näin silloin silmissäni jo mummoni yllään minun tekemäni villatakki. Mutta kuinkas kävikään- mummolla ei sattunut olemaan vihleää väriä. Eikä mikään muu käynyt. Pettymykseni oli suunnilleen luokkaa maailmanloppu. Tiedättehän- sama juttu nykyään, kun inspis iskee, eikä sitten saakaan käsiinsä juuri sitä lankaa ja sitä väriä, mitä on ajatellut..
Vieläkin muistan sen tunteen, mummon ruskeat hiukset, maalaistalon tuoksut, villalangan karheuden, rukin äänen... *vajoaa muistoihinsa*