No niin. Tein siten itselleni pipon. Tahdoin kivan Noro-pipon. Mutta siitä tulikin Nolo-Noro-Pipo. Koska päähäni ei käy pipot. En uskonut sitä vieläkään, vaan ehkä ajattelin että "kiva-lanka-parempi-pää"- tyyppiseseti tai jotenkin muuten kieroutuneesti. Mutta eihän onneksi näillä leveysasteilla marraskuussa viilapipoja tarvita.

 

 

Malli: sieltä täältä, 88s, 4o4n

Puikot: 3,75mm 40cm bambupyöröt

Lanka: Noro Kureyon 242, 1 kerä

Muuta: Kaunis lanka, ruma pää, sanat nää mun suuhun jää. Saako tämän Ystävä, vai jääkö hyllyn koristeeksi, tiedä vielä en. Täydellisen hatuttimen mallin etsintä jatkuu. Ei sovi baskerit. Ei näemmä pipot. Mitä jää jäljelle? Millä ihmiset suojaavat ylipäätään päänsä niin, että tuntevat sen sisällä vielä itsensä itsekseen eivätkä noloksi?

**

Huomenna lapset piikille, sikasellaiselle. Pienempi jo itki tänään ettei tahdo. Alkaa tahtojen koettelemus...

Hyvää alkavaa viikkoa!!

Ajatuksin, Niina