Ensin- blogilistan uudistus. Joo, missä ovat siellä selkeästi näkyvillä omat suosikkini? Ne ovat siellä jossain, erittäin hankalasti löydettävissä. Ja juuri äsken kun sinne yritin mennä, yhteys katkaistiin. Murr.

**

Sarjassamme "Siitä se ajatus sitten lähti". Tiedättehän, omat rakkaat ja hyvin palvellet farkut kuluvat ensimmäisinä puhki takamuksesta, eikä enää tälläinen "äiti-ihminen" kehtaa sellaisia pyllynpaljastushousuja pitää. Ei niin etten sellaisia olisi koskaan kehdannut pitää... ( viheltelee viattomasti..)

Nyt kun on taantuma, tai onko se jo lama, niin pitää ottaa käyttöön ne edesmenneen Mammani keinot- että mitään ei koskaan hävitetä. Siispä pienessä päässäni syttyi tälläinen idea Tytön hameesta. Ja taas siinä kävi kuten aina, kuvitelmani eivät vastanneet todellisuuttta. Kuvittelen suht` helpon mutta silti näyttävän ompelustyön. Nojoo, suunnitteluun osallistui kiitettävästi koko perhe, miestä myöten, joka löysi jopa suhdeluvun hameeseen.  hah.

Löpinät sikseen.

Malli: oma

Matsku: kahdet farkut sekö perintö pitsiä (lienee kaupasta ostettua eikä itse tehtyä)

Aika: kauan

Muuta: Hetken jopa nautin tilanteesta, surruttelin ompelukoneella, televisiosta tuli hiitoa, edessäni oli kahvikuppi, helmikuun kaunis aurinko ikkunan takana.. Mahtavaa. Mutta hermot eivät menneet kuin pari kertaa, epätoivo valtasi mielen pari kertaa, usko loppui kerran. Ja minä katsoin jopa ompelukirjasta kuinka tuo vyötärökaitale pitäisi tehdä, mutta en tajunnut siitä juuri mitään. Tulihan kuitenkin tehtyä, ja Tyttö kutsui sitä juuri Suomi-hameeksi väriensä puolesta. 

ps, joku kommentoi aikasemmin että josko menisin ompelu-kurssille. Voi, niin mielelläni!! Katsoin jo nyt syksyllä muutaman valmiiksi, vaan mieheni tekee pääsääntöisesti ilta-töitä ja epäsäännöllisesti päivätöitä, että ne minun harrastukseni eivät voi olla mitään kivaa  illalla olevaa.

*

Nyt rentouden hieman taas neulonnan parissa, otan toisen hihan puikoille.