Aika kuluu, mitään valmista mitä saisi näyttää vielä, ei ole puikoilta pudonnut. Kaverin kaulahuivi odottelee päättelykeijua. Baby Bamboot saatu puikoille, kuten virkattu hame koukulle. Ja tilaus-pitsisukista puuttuu muutama kuviokerros, ja sitten lähtevät eteenpäin. Ehkä ystispäivän aikaan..

Kateellisena olen katsellut muiden ihania tuotoksia, voi että te olette ahkeria!! No minä voin sanoa (teko)syyksi, että meillä on sairastettu ja juhlittu niitä Esikoisen synttäreitä. Tai siis meinattiin juhlia, kun juhla-aamuna oli likalla kuumetta että otsa helotti..

Olen huomannut, että nämä kolme jotka ovat nyt aktiivisesti kesken (vastakohta ufolle...?) niin niillä on oma aikansa, kun niitä tehdään. Tilaussukkia puikotan aamupäivällä yhden kuvion ennen ulosmenoa. Ruokailun jälkeen, pienemmän tytteliinin mennessä nukkumaan ja isomman askarrellessa omiaan, on hetki tuntea Bamboon silkkinen kosketus. Illalla kun kaikki on saatu omiin peteihinsä, on aina kaivaa koukku ja koukuttaa hametta. Hassua, toivottavasti en addiktoidu tähän järjestykseen...

Mambo- puserokin se siellä odottelee kiltisti kaapissa, että ottaisin rohkeasti neulan käteen ja alkaisin yhdistelemään paloja paikoilleen. Mutta- siinä on jotain hankaluutta havaittavissa, näyttää että tulee susi-kainalot. Ihan käsittämätöntä unessa tehtyä möngerrystä. Enkä aio enää purkaa, puuh, ei  kiitos. Ehkä siitä tulee MongerrusMambo...

(jep. näihin kirjoituksiin onkin mukava sanoa että hyvää yötä. Ehkä tämä väsynyt höpinä tästä joskus kirkastuu...)