Yksi päivä mietin että onko tähän olemassa joku syvempi psykologia, että aloittaa jo seuraavaa tekemään, vaikka on rivi kesken-eräisiä puikoilla. EN tiedä, siitä tulee aina niin haikea olo, kun joku valmistuu. Parempi olla paljon tekeillä samaan aikaan! Ja mieluiten niin, että jotain pienillä ja jotain isoilla puikoilla...

- villikset kakkoselle
- kaulahuivi ykköselle
- sukat, ensimmäinen valmis, kakkoselle
- huovutettavat lapaset ykköselle
- ITIÄ- koristelapaset itselle ( tästä sitten tarkemmin kun valmistuu... )

Onko tämä nyt jo ihan mahdotonta touhua tämä???!!!
Ja mielessä vilkkuu jo seuraavat sukat itselle sekä Lahja-lovikkaita muille ja itselle ja ja ja ...
So much to Do. so little time....